Tarinoita
ja tekoja.
#elämästäparempaa

  • Maustamisen oppii vasta matkan varrella

    05.09.2017

    Voiko pieni ihminen enempää turhautua. Epätoivo tyttären silmistä kimposi pöydän yli isälle, joka rauhallisella olemuksellaan teki kaikkensa viestittääkseen, että kyllä tästäkin selvitään. Ja minä, joka olin ottanut paikkani pahaa mieltä poksahtelevan ekaluokkalaisen vieressä, toistin samaa mantraa yhä uudelleen: ”Kuuntele hetki, mulla on idea.”

    Siirtäessäni aapisen syrjään näin, kuinka epätoivo vaihtui epäuskoon. Eihän noin voi tehdä, lienee tytär ajatellut samalla hetkellä, kun minä olin varma, että juuri näin tätä pulmaa on lähestyttävä. Piirsin kirjaimet huolellisesti, juuri niin kuin esikoistani oli opetettu, kopiopaperista leikkaamiini lappuihin yksi kerrallaan.
    Sormenpäissä pyöritellen kirjaimet alkoivat hiljalleen yhdistyä äänteisiin, joita maisteltiin yhdessä pitkään ja hartaasti. Syttynyttä kipinää vaalien testasimme vain muutaman makuyhdistelmän kerrallaan. Innostuipa korttipeliä seuraamaan jäänyt isäkin kehittämään omia cocktailejaan. Ja vaikka kaikki raaka-aineet olivat samoja ja entuudestaan tuttuja, huomasi tytär pian, että maku saatiin kohdilleen vasta, kun muisti pitää tiukasti kiinni reseptistä.

    Uuden alussa kärsivällisyyttä punnitaan. Malttamattomana haluaisi valmistaa heti ison kattilallisen soppaa koko perheelle, vaikka on hädin tuskin vasta oppinut käyttämään kuorimaveistä. Ei sillä niin väliä, vaikka perunat jäävät raaoiksi tai porkkanat pilkkomatta. Pääasia, että on jotain tarjottavaa. Vai onko?

    Kuuntele hetki, mulla on idea: Jospa ensi kerralla pyydettäisiin apuun soppaa jos jonkinmoista aiemminkin hämmentänyt, jaettaisiin työt osaamisen mukaan ja tuumattaisiin yhdessä millainen elämys tyhjentäisi kulhot viimeiseen pisaraan? Älä yritä jäljitellä lapsuuden makumuistoa, vaan luota omaan tyyliisi.

    Virpi

  • 5 vinkkiä kirjoitushommiin + sokeribonus pohjalla

    22.08.2017

    1. Muotoile otsikosta aktiivinen.

    Teonsana kiinnostaa laimeaa passiivia enemmän. Vedä otsikolla veneeseen äläkä jätä lukijaa rannalle.

    2. Vältä plaah-otsikoinnit.
    Kun joku on uusi musta tai ei mikään eilisen teeren poika, niin kirjoittajaa saa syyttää joko kiireestä tai laiskasta ideointihetkestä. Keksi parempi. Pystyt kyllä.

    3. Ota tulppa pois.
    Valkoisen paperin kauhu on vain turha ajatus kirjoittajan päässä. Roskiin se sieltä. Ala kirjoittaa, mitä vain. Älä ajattele, paina kaasua, heitä vaatteet pois, ota tuuli kiinni ja tee siitä kirjaimia. Huomaatko, että sanoja alkaa kerääntyä riveittäin. Älä lopeta, vaan nauti kirjoittamisen soljuvasta kyydistä. Kynä teroittuu ja ajatus selventyy.

    4. Kirjoita. Kirjoita. Kirjoita.
    Ei maratoonariksikaan tulla istumalla. Kirjoita.

    5. Mene ulos.
    Kävely on tulevaisuusorientoitunutta toimintaa. Kierrä talo, kortteli tai pyöri edes oman akselisi ympäri toisessa tilassa. Maisemanvaihto avaa jumin, luota aina siihen.

    +
    Unohda kaikki säännöt ja suolla itsesi sanoiksi. Kahleitta ajatteleminen synnyttää uutta.

    Milla

  • Olen läsnä, kiitos etätyön

    10.08.2017

    ”Joko mennään? Mennään jo, jookooo?”

    Sohvalta kuuluu lippispäisen pienen miehen innokas huuto. Vielä tyhjyyttään ammottava reppu on liiskaantunut pitkin selkänojaa, kun ajoissa valmistautunut ekaluokkalainen vielä navigoi hetkessä. Hetkessä päiväkodin ja peruskoulun välissä. Hetki on enää lyhyt. Lyhyt ja arvoltaan mittaamaton. Siksi äiti ja isä ovat paikalla.

    Etätyö-äiti havahtuu aamun ainutlaatuisuudessa valtaisaan kiitollisuuden tunteeseen. Joskus hyvät asiat ovat liian lähellä nähtäviksi. Erityisinä päivinä, kuten kuopuksen koulutaipaleen alussa kiitän siitä, että työn tekeminen etänä ja eri elämäntilanteisiin sovelletut joustot ovat itselleni ja kollegoilleni mahdollisia. Kumppaniassa etätyö on ollut arkipäivää yrityksen perustamisesta lähtien. Se on hitsattu kiinni toimintakulttuuriin jo ennen, kuin digitalisaatiosta edes ymmärrettiin kohkata. Ymmärrän olevani etuoikeutetussa asemassa, sillä etätyön mahdollistaminen ei vieläkään kaikissa työpaikoissa ja -kulttuureissa suju kuin tanssi. Työnantajani ymmärtää, miten tärkeä merkitys työ- ja perhe-elämän yhdistämisellä työntekijälleen on. Tässäkin kahden kaupassa kyse on luottamuksesta – kumpaankin suuntaan.

     ”Nyt voidaan lähteä”, sanon seitsenvuotiaalle ja riennän jo ovesta ampaisseen lapsen perään.

    Vaikka tulevan viikon aamujen sujuvuus kaihertaa, eikä lukujärjestystäkään vielä ole, on oloni levollinen. Voin luottaa asioiden järjestymiseen. Tiedän, että voin tarvittaessa aloittaa omatkin työni tarvittaessa kotisohvalta. Kiitos etätyömyönteisen Kumppanian.

    Milla

  • Arki tässä moi!

    07.08.2017

    Toivottavasti kesälomasi oli rentouttava, riittävän pitkä ja kaikin puolin mielekäs. Ja kun loma loppuu, arki alkaa. Mikä oivallinen hetki tarkastella muutoksen aiheuttamia tuntemuksia. Kutkuttavaa uuden alun jännityskihelmöintiä? Väsymystä ja tahmeutta? Puuduttavaa rutiinia? Lamautuminen – tätä taas seuraavaan lomaan saakka? Tuntemuksia ja fiiliksiä on taatusti niin montaa kuin on kokijaakin. Varmaa on kuitenkin se, että joltain lomaltapaluu joka tapauksessa tuntuu. Kun tunne ilmaantuu: huomaa se, hyväksy se ja valjasta se käyttöön. Siinä piilee voima muutokselle, kehittymiselle ja vaikkapa kokonaan uudelle alulle.

    Lomarytmi on usein arkea verkkaisempi. Siispä pieni väsymys aikaisten aamuherätysten taas alkaessa on melko taattu juttu. Loman jälkeen vähän väsyttää, that’s it. Siitä kun laittaa taas itsensä ruotuun, pieni väsymyskin talttuu. Mene aikaisemmin nukkumaan, päivitä ruokavaliota terveellisemmäksi ja ota hyöty- sekä kuntoliikunta osaksi arkea. Kun perusjutut työssä jaksamisen kannalta ovat kunnossa, voikin siirtyä tarkastelemaan arjen alun aiheuttamia fiiliksiä hieman syvällisemmin.

    Keskivertotyyppi työskentelee nelisenkymmentä tuntia viikossa. Valveillaoloajasta työ vie vuorokaudesta keskimäärin noin kolmanneksen. Joten sillä, kuinka työssään viihtyy, on merkitystä. Kun on loman ajan pitänyt hieman etäisyyttä työhönsä, voi nyt nähdä uusin silmin sen vahvuudet ja heikkoudet, oman suhteensa siihen ja mahdolliset sudenkuopat. Kun töihin paluu tuntuu kivalta, on aika mahtavat lähtökohdat lähteä takomaan rautaa, hyödyntää into kehittymiseen ja jaksaa arjessaan. Nyt voisi olla loistava aika sille kurssille, joka on jo jonkin aikaa ollut jemmassa korvan takana! Tai ehkäpä nyt rohkenet tarttua tarjottuun luottamustehtävään – anna palaa!

    Joillakin työhön paluu ei mene niin loistokkaissa tunnelmissa. Alku kangertelee, työskentely tuntuu tahmealta ja lomaelon auvoisuus jyskyttää muistona takaraivossa. Älä kuitenkaan antaudu tämän kuluttuvan olotilan vietäväksi. Tarkastele mahdollisuutta lisätä lomantuntua vapaapäiviin ja -hetkiin. Mieti, johtuuko epämiellyttävä olo todellakin työstä vai sittenkin kotioloista. Paikallista ongelma ja puutu siihen. Jos oma työ ei yksinkertaisesti enää kiinnosta tai tarjoa rahtuakaan mielihyvää, on aika toimia. Elämää on raskasta elää vain lomaa odottaen. Muista, että muutos lähtee pienistä teoista. Ansioluettelon päivittäminen voi olla yksi niistä.

    Antoisan syksyn ja paremman elämän puolesta,

    Ninni

  • Turvasana ensitreffeille – nerokasta vai lopun alkua?

    29.06.2017

    Palautteen antaminen ja sen vastaanottaminen ovat kauheinta ja parhainta mitä tiedän. Elämme yhteiskunnassa, jossa jokainen ihminen on oman elämänsä pikku palautteen antaja. Älypuhelin tekee meistä Harry Potterin kaltaisia pikku velhoja, sillä voimme antaa palautetta halutessamme naapurista, asiakaspalvelusta, poliitikoista ja jopa treffikavereista. Viimeinen vaihtoehto sai minut ponnistelemaan pari vuotta sitten toden teolla.

    Olin päättänyt digitalisoida elämänkumppanin hankinnan, mutta pahin pelkoni oli, että päätyisin vauva.fi-palstan keskusteluihin aiheella worst date ever. Mitäpä jos päädyn treffeille velhon kanssa, joka kuvainnollisesti syö minut internetin ihmeellisessä maailmassa kaksi tuntia treffien jälkeen?

    Lähtiessäni treffeille päätin, että tulen olemaan parasta treffiseuraa ikinä. Miettimättä kuinka hullulta kuulostan, päädyin sekunnin miettimisen jälkeen antamaan Tinder-treffikaverilleni turvasanan. Poimittuani hänet kyytiin sovitusta paikasta, ja hänen peffansa ottaessa kosketuksen pelkääjän penkkiin, totesin: ”Näiden treffien turvasana on Marsu. Sanottuasi sen palautan sinut välittömästi hymyssä suin takaisin lähtöpaikkaan, eikä sinun tarvitse selittää mitään.” Treffikaveri purskahti nauruun ja totesi ”selvä”. Ilta oli todella hauska, eikä turvasanaa käytetty.

    Tämä turvasanaepisodi sai minut miettimään työelämää. Jos käyttäytyisimme jokaisessa asiakasneuvottelussa kuin ensitreffeillä, niin tämä maa lähtisi nousuun. Kun keskittäisimme kaiken huomiomme vastapuolen viihtyvyyteen, jäisi tapaamisesta jälki. Tuli sitten kauppaa tai ei. Sitä voi kuitenkin tietämättään olla ensitreffeillä positiivisen velhon kanssa, joka antaa sinusta tulevaisuudessa huippusuosituksen, kun tekijää etsitään.

    Turvasanan käyttöä en ole vielä kokeillut asiakasneuvottelussa, mutta jonakin päivänä sen kyllä kokeilen.

    Jenni

    Kirjoittaja on Viestintätoimisto Kumppanian osakas, työhönsä ilolla ja intohimolla suhtautuva ikuinen lapsi. 

Lue aikaisempaa virtaa

Seuraa meitä somessa

Olemme myös Facebookissa ja LinkedInissä - siellä missä tapahtuu.

Tykkää meistä nyt ja pysyt ajan tasalla Kumppanian kuulumisista.

Arkisto

Lue aikaisempaa virtaa

Viestintä tekee elämästä parempaa